KUN JOKU KYSYY minulta syötäisiinkö tänään intialaista, italialaista tai vaikka thaimaalaista ruokaa, maailmankaikkeus pysähtyy. Silmäni inspiroituvat ja olen valmis pitkälliseenkin argumentointiin siitä miksi italialainen ravintola on ainoa valintamme. Se, että en erityisesti välitä intialaisesta ruuasta ei edes perustu oikein mihinkään muuhun paitsi ajatukseen siitä, etten pidä ruuan mausta. Käytännössä siis vihaan juurikaan kokeilematta. Sopii myös kuvaukseksi tähän meidän yhteiskunnalliseen nykytilanteeseen. No mutta, asiaan! Luin jostakin keijopäissäni, että entisessä Motti-ravintolassa majailee nykyään Trattoria Sogno, joka fanittaa Italiaa. Kasasin siis seurueeni helmikuisena lauantaina Töölöön ja olin valmis nauttimaan italialaisesta elämyksestä.Brunssimenu oli yhdistelmä pöytiin tarjoiltua lämmintä ruokaa sekä alku + jälkiruokapöytä. Heille, jotka eivät olleet kiinnostuneet uhmaamaan noutopöytää, löytyi listalta mm. pizzaa. Brunssi maksoi 25 euroa.Noutopöydässä koreili salaatteja, marinoituja oliiveja ja sieniä, kukkakaalia, vesimelonia, juustoja, leikkeleitä ja foccacciaa.Noutopöydän ruuissa oli kivasti vaihtelua ja santsikierroksella sai valita uudestaan omia lempimakujaan lautaselle. Tämä kuvassa oleva juusto haastoi minua maullaan. Tiedostan, että meillä on kaikilla erilaiset mieltymykset maun suhteen, joten lähetin ravintolaan kyselyn mikä kumma tämä valkoinen juusto oli. Sain ystävällisen vastauksen, jossa kerrottiin: ”Viime lauantaina tarjoiltu juusto on yksi meidän …